Koko ajan olen ajatellut kuinka tämä talo on minun ensimmäinen oikea koti. Koti sanan todellisessa merkityksessä. Tunnen ettei ole enää, ei enää.

Kuka on rikkonut mun kauniin kodin, mikä on tuhonnut sen kaiken kauneuden?

"Oven avaan, en henkeä saa. En tänne kuulukkaan, mun koti ei ole täällä. Anna mun mennä, anna mun mennä"

Syvä huokaus

Niin paljon olisi mistä kirjoittaa, en halua avautua edes tänne. En tiedä olenko vihainen, turta, surullinen vai mikä? Aina kuitenkin väärän värinen.

Sen tiedän ettei hyvä ole olla.