lauantai, 30. huhtikuu 2011

Kevät

Moi...

 

Edellisestä postauksesta on hetki.

Tuli hymy kasvoille, luin kauan kauan sitten tulleet kommentit. Ajattelin voiko jossain kodissa, joku näytön takana ollut todellinen ihminen oikeasti liikuttua jostain mitä kirjoitin. Voiko sellainen olla todellista.

Eletään aikoja jolloin taas takerrutaan pienen pieniin valon pilkahduksiin. Tuo oli se pilkahdus.

 

Sikäli mikäli jotakuta viellä kiinnostaa, ajattelin jos kuitenkin vielä jatkaisin tätä. Itsellenihän kuitenkin kirjoitan, siksi on ollut niin kovin vaikea palata.

Yritys hyvä kymmenen....

lauantai, 6. kesäkuu 2009

P.S

Olen laihtunut pari kiloa...

Kumpa jumala antaisi luvan mennä nurkkaan ja kuihtua pois.

lauantai, 6. kesäkuu 2009

Mun koti ei oo täällä

Koko ajan olen ajatellut kuinka tämä talo on minun ensimmäinen oikea koti. Koti sanan todellisessa merkityksessä. Tunnen ettei ole enää, ei enää.

Kuka on rikkonut mun kauniin kodin, mikä on tuhonnut sen kaiken kauneuden?

"Oven avaan, en henkeä saa. En tänne kuulukkaan, mun koti ei ole täällä. Anna mun mennä, anna mun mennä"

Syvä huokaus

Niin paljon olisi mistä kirjoittaa, en halua avautua edes tänne. En tiedä olenko vihainen, turta, surullinen vai mikä? Aina kuitenkin väärän värinen.

Sen tiedän ettei hyvä ole olla.

maanantai, 6. huhtikuu 2009

Annetaan hyvään kotiin

Annetaan hyvään ja huolehtivaan kotiin, pitovaikeuksien vuoksi. Sisäsiisti, hyvin koulutettu, tulee toimeen myös koirien kanssa.

 

Kumpa ihmisillekkin olisi löytökosit kuin eläimille. Olisi niin mukava tietää että jossain koti aina siintää, vaikka edellisessä ei enää kaivattaisi.

Löytökodista jokin uusi "perhe" voisi löytää itselleen kumppanin tai vaikka kesäkissaksi iltojen ratoksi. Olisi edes pieni "hoitotakuu" tai taustojen katselu, jottei aivan tavattoman huonoon kotiin joutuisi.

Kun sitten taas uudessa kodissa lemmikkiin kyllästyttäisiin, voitaisiin se palauttaa löytökotiin. Rankkuri olisi suomessa kovin kätevä, jos "perhe" kadulle laskisi, niin sieltä hän löytökotiin kiikuttaisi kuitenkin.

Tuurillaan tulisi seuraava "perhe", tuijottaisi hellyttävin katsein silmäilevää koditonta ja kiikuttaisi hoiviinsa. Ehkä joku heistä jaksaisi huolehtia ja katsoa jopa arvokkaaseen nukutuspiikkiin saakka.

lauantai, 11. lokakuu 2008

Sadisti

Mä olen sairas, saditinen kusipää Hullu.
Mut pitäisi sulkea johonkin laitokseen mistä mä en koskaan pääsisi pois.