1. Kaikki tai ei mitään- ajattelu
Ajattelet yleensä äärimmäisyyksiä: kaikki on joko mustaa tai valkeaa. Kahtiajakoisessa ääriajattelussa ei ole muita vaihtoehtoja kuin täydellinen onnistuminen tai sen vastakohta. Ellet mielestäsi ole tehnyt jotakin täydellisesti, olet taydellisesti epäonnistunut.

Moni ahminnasta kärsivä törmää tähän ajatusansaan, jos ote onnistuneen syömisen hallintavaiheen jälkeen sattuu lipsumaan. Tällöin voit ajatella kaikki tai ei mitään-tyyliin, että koska epäonnistuit, kaikki on menetetty eikä syömistä ei kannata edes yritää hallita. Antaa siis mennä vaan! Jos annat tälle uhmakkaalle ajatukselle sijaa mielessäsi, voi siihen asti hyvin sujunut syömisen hallintayritys jäädä sikseen. Olet luonnollisesti tälläisen kokemuksen jälkeen entistä vakuuttuneempi kelvottomuudestasi ja siitä, ettet koskaan opi hallitsemaan syömistäsi.

2. Henkilökohtaistaminen

Näet itsesi syypäänä hankaluuksiin tai ongelmiin, joihin et ole voinut paljonkaan vaikutta. Jos henkilökohtaistat liikaa, vedät herkästi itseäsi koskevan johtopäätöksen mihin tahansa ongelmaan törmatessäsi. Esimerkiksi nähdessäsi aviopuolisosi alakuloisena voit päätellä, että olet aiheuttanut hänen mielipahansa toiminnallasi. Henkilökohtaistaminen on haitallista monella tavoin: se vähentää mahdollisuuksiasi ymmärää toista ja se saa sinut tuntemaan itsesi syylliseksi tai huonoksi. Toinen puoli lanttia on, että uskoessasi olevasi syypää toisten ongelmiin voit helposti ajautua uskomaan olevasi muiden kielteisen huomion kohteena. Se voi lisätä epävarmuuttasi ja tunnetta epäonnistumisesta. Pahimmillaan voit tuntea saavasi siitä osoituksen, ettet ole hyväksytty sellaisena kuin olet.

3. Yli-yleistäminen
Kun yli-yleistät, näet yksittäisen tapahtuman isomman tapahtumien ketjun kuvaajana. Tulkitset siis epäonnistumisen helposti säännöksi, vaikka epäonistuisit vain kerran. Esimerkiksi kun olet saanut keltävän vastauksen työnhakuilmoitukseen, uskot, ettet koskaan tule onnistumaan työnhaussa.

4. Kielteinen seulonta
Poimit kokonaisuudesta esiin vain negatiiviset yksityiskohdat ja keskität huomiosi vain niihin, kunnes mielikuvasi koko asiasta muuttuu negatiiviseksi. Jos olet esimerkiksi puuhannut ahkerasti koko päivän: siivonnut aamulla, opiskellut, käynyt työssä, mutta et illalla sitten jaksa enää mennä ulos ystäviesi kanssa kuten olit ajatellut, saatat vetääyksipuolisen johtopäätöksen, ettet ole saanut mitään suunnittelemaasi tehdyksi tänään.

5. Diskvalifiointi
Vähättelet myönteisiä kokemuksiasi jotenkin sulkemalla ne pois vaikuttavien asioiden joukosta. Tällä tavoin voit pitää yllä kielteistä asennettasi siitä huolimatta, että se oikeastaan sotii omia kokemuksiasi vastaan. Esimerkkinä voi olla seuraava: "olenhan saanut tänään tentistä kahdeksikon, mutta se nyt ei ole mitään; aikaisemmin sain pelkkiä kymppejä ja en nyt enää näytä pystyvän siihen".

6. Suurentelu ja pienentely
Liioittelet asioiden suuruutta ja merkitystä (esimerkiksi, että olet tehnyt virheen tai joku toinen on onnistunut), ja vaimennat tai kokonaan suljet pois huomiostasi muita näkökohtia, kunnes ne ovat kokonaan menettäneet merkityksensä. Näin voit helposti mitätöidä omat myönteiset ominaisuutesi.

7. Liian nopeat johtopäätökset
Teet asoista kielteisen tulkinnan siitä huolimatta, ettei oikeastaan ole olemassa tosiasioita, jotka vakuuttavasti tukisivat johtopäätöstäsi. Saatat esimerkiksi olettaa ilman selviä perusteita, että joku ajattelee sinusta kielteisesti etkä vaivaudu ottamaan selvää onko olettamuksesi oikea vai ei. Toinen esimerkki: odotat, että asiat ovat ikäviä ja menevät huonosti tai eivät toimi. Voi lopulta käydä niin, että synkkä odotuksesi toteutuukin, sillä ennustukslla on taipumusta käydä toteen.

8. Ajatusten luku
Oletat, että omat kielteiset tunteesi osoittavat vääjäämättä asian todellisen laidan: tunnen itseni arvottomaksi, niinhän sen sitten täytyy olla.

9. Asioiden leimaaminen
Sen sijaan, että objektiivisesti pystyisit kuvailemaan tekemiäsi virheitä tai hankalia tunteitasi, annat koko asialle hyvin kielteisen leiman. Voit esimerkiksi leimata itsesi täysin epäonnistuneeksi yksilöksi. Tämä ajattelumalli on sukua diskvalifioinnille, suurentelulle ja liian nopealle kielteisten johtopäätösten tekemiselle.