Hetki taas mennyt.
On ollut aivan älyttömästi kaikkea töhinää.
En ehdi kertoa kaikkea, tai ainakin luulen niin, tosin haluaisin.
Mukavaa, oli tullut kommentteja vaik olenkin ollut niin kovin hiljaa...

Kaikki asiat on ihan sekaisin... Niin solmussa ettei mulla enää ole voimia alkaa niitä solmuja availla.

Mun elämään tuli uusi ihminen, jota mä en todellakaan tuntenut. Elämä se jaksaa aina yllättää, ja tekee sitä koko ajan.
Koko jutusta nousi ihan hirveä tivoli. Puukotettiin selkään ja vallan mainiosti... vain ja ainoastaan musta luullaan jotain aivan muuta. Nyt tosin huomasin et moni :so could friend: luulee tietävänsä kaikesta kaiken, mut ei oikeasti vaivaudu tietämään yhtään mitään.
Miksi näin? Olenko mä joku tanan poikkeus, et mua kiinnostaa ja välitän. Mut paskaa on tullut niskaan ja lapioimalla, vain sen takia että olen syntynyt.  Olen varmaan jo niin monta kertaa maininnut et teen niin tai näin, niin se on varmasti aina väärinpäin.
Olenko oikeasti niin tyhmä? Vaikka kehutaan olevan niin hyvä ihmistuntija ja lämmin, välittävä jne. Mut en kyl kovin monasti takaisin ole mitään saanut, ja silti vielä jatkan sitä. Olen kait niit tapauksia jotka aina nousee uudelleen jaloilleen ottaakseen uudelleen.

Tuo Uusi Ihminen aikoo, olla mun lähellä. Kait tämä kaikki yrittäminen sittenkin palkittiin, et saa lämpöisen, välittävän ihmisen rinnalleen.
Suunnitelmat ovat hyvällä mallilla. Pelottaa vain kovasti ettei kaikki kuse.
Tuo Uusi Ihminen, nimittäin pyörti jo puheitaan, mut sillä on syynsä. Mut se pitää viimeisen lupauksensa, olen ikuisesti, todellakin ikuisesti kiitollinen Hänelle.
Miettikääpä tätä, me ei edes kunnolla tunneta toisiamme ja silti pystyy tuntemaan mitä toinen tuntee, kuinka koskee.

Mä yritän vielä postata tänne, jos muistan ehdin... vielä ainaskin kerran.