Olen pakoillut Ukkoani jo kaksi päivää. En enää itsekkään tiedä miksi.
Meni niin hermot siihen pari päivää sitten kaupungilla. En jaksa tota päättämättömyyttä ja hiljaisuutta.
En halua olla sen seurassa, en halua et se on lähelläni. Sen lähestyessä tulee olo et se jotenkin loukkaa mun yksityisyyttäni.

Mietin mistä kaikki johtuu, vaikka oikeasti tiedän.
En ole onnellinen, puuttuu niin paljon. Kysymys vaan kuuluu kannattaako tyytyä mitä on vai lähteä etsimään kenties mahdotonta?
Haluan elämääni enrgisyyttä, virtaa, spontaanisuutta ja iloa. Niin seksiä... Tästä on nyt tarkemmin ottaen kait vuosi. On ollut melko hiljaista, tai ainakin on pitänyt aina puhua ja tiedostaa ongelman olemassa olo, ennenkuin mitään on tapahtunut. En jaksa enää yrittää, tulee olo, miksi itseäni tarjoilen jos ei kerran kelpaa? Miksi niin.

Vaikean tästä tekee se, etten kuitenkaan juuriani myöten ole onneton. On rakkaus ja omaisuus, ja siinä kohtin menikin vaikeaksi...
Ajattelin tehdä testi ja katsoa kuinka kauan menee että se tekee jotain. Haluaa seksiä on spontaani, iloinen tai energinen. Voi olla, hetken kestää. -Ihan sama.