Päätin eilen aloittaa paaston.
Kauppaan ja kassi kaupalla nesteitä, löysin myös luumumehua jota oli aina sairaalassa. Se aine tekee ihmeitä ruoansulatukselle, suosittelen.
Mahdottomasti olen tuskaillut painon ja oloni kanssa. Miten ihmeessä tein sen viimeksi? Miten se voi olla mahdollista? Kait se oli, nyt vain tuntui olevan kaikki keinot kadoksissa. Asiaan tietenkin vaikutti valtavasti, jatkuvat kivut eri puolilla ruhoa.
Mieleeni muistui suositus paastosta aina ennen laihduttamisen alkua. Näin siis teen.

Olo on vallan mukava, energinen ja pirteä, osin varmaan siksikin ettei satu mihinkään ja olen nukkunut hyvin. Mehua menee. Olen niin tunne-syöjä kuin ikinä voi olla. Syön kipuun, ahdistukseen, toimettomuuteen, levottomuuteen, vitutukseen, Y name it.
Aivan kuin siitä olisi jotain hyötyä, kun ei se ruoka edes paranna oloa. Ainoastaan sillä hetkellä kuin syö, unohtaa ympärillä tai itsessä olevat asiat. Ihminen on puutteellinen ja rakennettu oudosti!

Nyt siis yritän käydä taistoon.
Ajattelin tukeutua taas tänne, viimeksi tästä oli korvaamaton apu. Hassua kuinka terapeuttista voikaan olla. Kirjoittaa koneella. Ehkä tieto siitä et joku voi lukea ja kommentoida, luo illuusion tuesta ja ymmärryksestä. Näin sen täytyy olla.
Kipusiskot siis, pidetään yhteyttä.