Huomannut olen ettei täällä enää oikein kukaan käy. Tosi surku. Mutta ymmärrän sen kuitenkin. En enää kirjoita kovin usein. Syytän siitä kiirettä ja sitä etten enää pidä aikaa itselleni, koska tämä on ollut aikaa itselleni.
Huonosti menee joka tapauksessa.

Kolme viikkoa olen terapiassa valittanut jotain olevan vialla. Miettinyt itsekseni haluanko tietoisesti sairastua? Päästä sairaalaan, vai teenkö sairastumisenn ajatuksesta siedettävämpää itselleni, tuolla ajatusmallilla?
Pelkään, kuulen asioita, näen asioita joita ei ole, kuvittelen asioita joita ei tapahdu tai ole tapahtunut.
En haluaisi noita myöntää itselleni. Kerron niistä kuitenkin avoimesti.

Lekurin ajan varasi terapeutti viime viikon perjantaille. Oli tohtori sitä mieltä et oireeni tarvitsevat akuuttia lääkehoitoa. Lääkkeitä kinusinkin. Asiat alkoivat tosissaan pelottaa. Pelottaa että todella vaivun psykoosiin.
Uudet napin, viiiii. Kahtiajako tunteissa noita nappeja  kohtaan.
Apteekin kautta kotiin.
Tuoteselostetta lukemaan. Apteekkari selosti epämääräisesti ottoaikaa ja ruoan vaikutusta lääkkeeseen?

Lääkärisi  on määrännyt tämän lääkkeen Teille Skitsofrenian hoitoon. Niin että miten oli? Just toi oli mukava tietää. Sivuvaikutuksia niin pitkä lista etten jaksanut lukea loppuun. Kaikki löytyy hallusinaatiosta ratasmaisiin liikkeisiin. Kiva.

Otin ekan tabletin illalla. Yön oli sätkinyt ja mm. upottanut kynteni ukon kylkiluiden väliin. En muista heränneeni, käyneeni vessassa. Ajattelin syödä josko 10:n kertainen krapula ja huimaus ohi. En saanut jääkaapin ovea auki. Menin sohvalle, aikomuksena pötköttää hetki ja katsoa vaikka tv:tä. Heräsin kolmelta iltapäivällä kaukosäädin kädessä, tv kiinni!

Sellasia namuja. Ollakko vaiko eikö olla?