Huomenta.
Hieman jo helpottaa. Rouskutellut mukavan kattavia määriä unilääkkeitä ja lisännyt vähennettyä lääkitystä, tosin  vain niin että toimiipi unilääkkeenä. Ihmeitä tuntuu tekevän muutama hyvin nukuttu yö.

Tosin tässä perheessä suurin stressin aihe on talokauppa. Villitys iski kun saatiin idea omasta kodista. Noh sellainen löytyi, tarjous on nyt läpi. Pankki vain hannaa vaikka kaiken piti olla ok. Vaihtui nimittäin työntekijä, edellisen jäätyä vuorottelu vapaalle. Tämä kyseinen vissiin keräilee joitain irtopisteitä johdolta ja luulee olevansa niin tana kele tu pätevä. Järki menee!

Toisekseen Ukko painanut niin paljon töitä, et olen joutunut itsestäni huolehtimaan kaikki tuohon kiinteistöön liittyvät asiat. Ja niitähän on. Paineensietokyky kun ei ole mitenkään häävi niin vointi laskee sitä mukaan. On melko suuri asia, ainakin minulle. Kädestä suuhun melkein aina eläneelle, pyöritellä liian moni lukuisia numeroita!

Nyt tosiaan vähän helpottanut. Ukko on alkanut ottaa kantaa jämäkämmin asioihin. Olemaan sillain vähän enemmän oikea mies, sellainen niinkuin nainen tarvitsee. Ainakin minä, tässä vaiheessa. Ei ehkä tarvitse kantaa niin kovin suurta taakka, tietäen jo etukäteen ettei kantaa sitä jaksa.

Olen niin levoton. Yritän keksiä tekemistä, sitähän kyllä riitäisi jos vain osaisi keskittyä johonkin. Tänään pitäisi tätin pankista soittaa, välittäjä suunnittelee kauppoja jo perjantaiksi. No mutta Luojelle kiitos, rauhoittavat on keksitty! Ja niitä palaa. Parempi kuitenkin pysyä koossa, ei lävähtäminen olisi mukava juttu tässä vaiheessa. Ukko tosin sanoo; Jos vointi huononee niin menet sairaalaan ja sillä sipuli. Ei siinä vaiheessa tarvitse enää ajatella muuta kuin itseään.

Mukava olisi laittaa tänne kuvia ja sellaista talosta. Tosin kun niin puhun aina näistä sairauksista, luulen menisikö kuitenkin tuo yksityisyyden suoja ihan kokonaan?