Alan olla todella väsynyt. Lauantaina käytiin päivystyksessä kyselemässä lähetettä sairaalaan. Siellä ei ollut paikkoja vapaana. Päivystävä kehotti kääntymään MTT:n omalääkärin puoleen heti maanantaina. Jos sieltä ei onnistuisi, käski varata päivystysajan TK:n omalääkärille. Tiistaille oli sovittu terapia 9.00. Soitin eilen MTT:n omalääkääriä kiinni, joka tietenkin on lomalla. Terapeutti kehotti kääntymään takaisin TK:n puoleen.

    TK:ssa langan päässä oli erittäin töykeä ja vieroksuva hoitaja. -Voi kuule tyttö pieni, ei tähän aikaan mitään aikoja enää saa. -Kiitti. Tiedustelin tiistaille aikaa? -Ei voi varata aikaa kuin samana päivänä jolloin aika on... Sanoin siihen sitten että jos tilanne vaatii tulen iltapäivystykseen.

    Ukkeli tuli töistä ja koetettiin tuumia, mennäänkö illalla TK:lle vai soitanko aamulla aikaa. Ajattelin jos soittaisin ja kyselisin voisiko lekuri tiedustella paikka tilannetta, soittamalla sairaalaan? Ei tarvitsisi meidän turhaan mennä odottelemaan ja varata aikaa. Ukkeli sitten soitti, en saanut itse aikaiseksi. Järkyttävän vaikeaa, ainakin minulle koettaa hoitaa ko. asiaa.
    Luurin toisella puolella oli erittäin miellyttävä hoitaja joka ihmetteli kovasti päivällisen hoitajan käytöstä. Päiväili miksei ollut antanut mille tahansa lääkärille aikaa? Ilmoitti että talossa oli silloin vapaita lääkäreitä, eikä lekurin tarvitsisi olla juuri se omalääkäri. Hän varasi tälle aamulle, eli tiistaille 9.00 ajan, omalääkärille.

    Pitää soittaa terapeutille. Olisi samaan aikaan terapia. Katsotaan miten nyt sitten käy? Olisikohan paikkaa vapautunut? Eilen päivällä kulutin aikani hillumalla ympäri kyliä. Ajatus sairaalaan menosta tuntui hyvin abstraktilta. Miksi sinne täytyisi mennä, jo niin vastenmielinen koko ajatus.
    Illalla ukkelin kanssa tuumittiin, kokemuksesta jo tiedämme että huonot hetket tulevat aina illalla tai yöllä. Kuitenkin tiedän, kun nyt on päätetty asia sairaalaan hakeutumisesta, niin sitten sinne mennään. -Torstain tapahtumat olivat vain esimakua tulevasta. Tyyntä myrskyn edellä.

    Puh. Arvaa kiinnostaako mennä sinne lääkäriin? Varmaan jokainen tietää tohon vastauksen. Joudun vielä menemään yksin. Vittu jos sieltä tulee kovin isoa pettymystä, en todellakaan tiedä miten sen käsittelen. En kovin fiksusti ainakaan. En tahdo mennä TK:n osastolle odottamaan hoitopaikkaa.

    P.S. Saakeli kun on nälkä. Menin sitten eilen syömään 3 näkkäriä ja 4 hapankorppua. Ihan vain huvikseni, kun leffaa katsottiin. En muista koska viimeksi olisin syönyt TV:n ääressä. -VIRHE. Noh, en syö enää. Kyllä toi nälkä tosta kuolee pois.