Pääsin siis sairaalaan. Siellä olen nyt lepäillyt, siksi ei ole minusta mittään kuulunut. Suljetulla ollaan mutta ukkeli vie kyllä koirien kanssa lenkille joka toinen päivä.

     Tähän asti on ollut melko helppoa mutta maanantaina alkaa haavojen auki repiminen. Omahoitaja on erittäin ammattitaitoinen, ja haluaakin varmistella kestänkö asioiden tonkimisen? Itse kyllä asiaa hoppuutan, tuo nimittäin haittaa jo ihan jokapäiväistä elämääni. Eräästä lääkkeestä haluan eroon lopullisesti, se on vaihdettava johonkin toiseen.

    Vaa'alla en ole käynyt. Sairaalassa on pakko syödä ainakin jotain joka aterialla. Syön myös suklaata ja hedelmätoffeita. Pakko, ei riitä kaikki rauhoittavat ja voin kyl sanoa että niitä palaa, ja paljon. Ensi viikolla enemmän. Lääkitystä nostettiin saman tien, sillain ihan pikkuisen vain... kolminkertaistettiin.

    Odotan vain että saan luvan käydä lenkillä. Nyt pääsen ukkelin kanssa ulos tai hoitajan. Tänään sain päiväloman kotiin, siksipä tänne vähän raapustan, kun en tiedä yhtään milloin seuraavan kerran olen kotona.