Huomenta.
    Onpas jonninverran taas ehtinyt tapahtua. Onhan se mukava että sattuu ja tapahtuu... mut... Noh kiirettä kiirettä. Ukkelin kanssa menee hyvin, eilisestä eripurasta huolimatta. Katsoo vierestä toisen epäonnistunutta suhdetta, en lakkaa ihmettelemästä miten meillä voidaan asiat lähes aina saada selviksi? -Sanoin ystävälle; Jos suhteen eteen tekee töitä kaksi ihmistä, saapi olla aika suuri asia joka sen suhteen kaataa. Mut jos vaan toinen tekee töitä, toinen ei ollenkaan tahi osa-aikaisesti, ennenpitkää muut menee lakkoon.

    Höpö höpö... Tuli pakottava tarve astua vaa'alle sunnuntaina, niin eilen. Tuumin aiemmin etten meni sille vasta kuin olisin varma ettei paino vain ole noussut. Yht'äkkiä tuli vain niin järjetön tarve mennä ja katsoa mitä se näyttää?! Selittelin tietenkin itselleni katsovani toisella silmällä lukemaa. Jos se olisi noussut, pudottaisin sen mukisematta 65kg, mihin se jäi ennen "lomaa". Jos ei niin kroppa on nyt levännyt (toivottavasti) ja projekti jatkuu.

    Tiedätkö muuten miten hullua pidetään jännityksessä?
    -Noh mä kerron huomenna =D =D

    Kevennys tähän. Vai paistaako mun riemu (tätä asiaa kohtaan) vähän liikaa lävitse? Ok. Asiaan. Muutaman kerran nielaistuani stomppasin vaa'alle ja odotin pahinta. Jos se olisi näyttänyt tyyliin 67kg, olisi se voinut yhtä hyvin olla 77kg. Tiesin että sama vaikutus noin niinkun tzygologisesti. Mutta, mutta... Sepä ei minua pois selästään heittänyt kun tuo lukema näytti 65.3kg. Tuota lukua en ylös muualle laita, (mielessä kyllä on muistissa) ei nouse turhaan mun käyrät ylöspäin. -Sekin on mun omaa kurissapitoa, kö jos nousee niin siitä seuraa yleensä huonoa.

    Että näin meillä. Olisi kamalasti viikonlopun tapahtumia, mutta en vielä osaa sanoa näppäilenkö niitä tänne. Luulen että välillä tulee tänne liikaa tekstiä. Tosin en nyt tätä senkummemmin määritellyt että mitä täällä on...?