Aiemmin kirjoittelinkin siitä kuinka en nukkunut ollenkaan ja valvoin ja valvoin vain. Mustasukkaisuuden-peikko hiippaili välillemme.
    Meillä, suvun naisilla äidin puolelta on jotain sellaisia taipumuksia joita ei kaikilla ole. Näemmi silloin tällöin enne-unia ja tiedämme asioita etukäteen ja tunnemme läheisten tekemiset vaikka olemme heistä kaukana. Esimerkkinä entisestä ukosta; Se asui hesassa ja sillä oli jonkinlainen suhde siellä. Olin siitä yli 400km päässä. Yht'äkkiä yöllä heräsin ja tiesin mitä oli tekeillä. Osasin myös, lähes joka kerta soittaa juuri silloin kun se oli naisen seurassa. Tunsin lähes joka kerta mitä tapahtui. Mainitsin asian aina et "mulla on sellainen kutina perseessä".
   
    Minun ei ole tarvinnut juurikaan olla mustasukkainen ukkelista. Meillä oli/on mielestäni hyvin "harvinainen" suhde. Luottamus on aina ollut, koska olemme voinut antaa toisillemme erittäin paljon, fyysisesti ja erittäin vahvoja tunteita. Nyt tuli kutina perseeseen ukkelin työkaverista. Olin jo särkymässä kun yritin epätoivoisesti saada selvää kumpaa uskoisin. Kroppani ei ole kertaakaan valehdellut minulle, eikä myöskään ukkoni (toivottavasti). Miten miettiä kumpi on oikeassa. Lisää vettä myllyyn tuli vielä uudelleen, jolloin miettiminen kävi jo tuskalliseksi.

    Ihmeekseni heittäydyin passiiviseksi. Tuolloin entisen kanssa, kun se vastasi suoraan mitä oli tehnyt, erittäin konkreettisesti. Muistan vain kuinka näkokenttäni kaventui musteneten reunoista, jolloin jäi vain pieni ovaali jossa näin sen naaman. En edes muista kunnolla, mutta olin tullut pöydän yli, ja nostanut sen kurkusta seinälle. Sen muistan kuinka viha ja raivo vyöryi sisältäni. Kaikki se paska joka oli patoutunut, tuli kerralla ulos. Korvissa kohisi järkyttävä kuumuus ja virta syöksyi ulos kerralla. Havahduin tilanteeseen kun roikutin sitä seinällä ja tunsin ainoastaa halua satuttaa, kiduttaa ja tappaa.

    Otteeni irtosi vasta kun serkkuni veti muutaman kerran minua turpaan. Toivoisin etten koskaan saisi nähdä tuota kaikkea mitä ihmisen pimeimmissä sopukoissa mytii. Se tyyppi kuitenkin painoi n.90kg ja oli n.180cm pitkä. Itse kun olen sen 163cm, enkä silloin mitenkään erityisen lihava. Tuo raivo mitä tuli lävitseni oli jotain sanoinkuvaamatonta, se toi niin järkyttävät voimat henkisesti ja fyysisesti, että oli hyvä kun serkkuni oli paikalla. Keittiössä oli kuitenkin helposti saatavilla puukot sun muut rensselit...

    Täällä ollaan edelleen ja jatkoa tähän seuraa. Yritän kirjoittaa enemmän. On tapahtunut niin paljon etten kohta ehdi enää niitä tänne näppäillä!