On ollut olo etten juurikaan laihdu, tai että ylipäätään olisin laihtunut ollenkaan. Kysyn ukkelilta aina kannustusta asiaan. Yleensä sitä saankin. Joku varmasti muistaa, aiemman kirjoitukseni joskus ihan keväältä, jolloin ukkeli sai aikaan etten voinut enää hänen nähtensä syödä mitään, enkä kyllä kenenkään muunkaan. Tiedän että olen herkkä tuon asian suhteen, mutta meillä on ollut niinpaljon puhetta noitten sammakoiden möläyttelyistä ettei moisia enää pitäisi tulla.

    Alkuviikosta olin turhautunut painooni ja ylipäätään itseeni. Nukkumaan mennessä kyselin ukkelilta minkä painoinen hän minun haluaisi olevan. Tai mikä paino voisi olla sellainen lopullinen tavoite? Hän tietää nykyisen painoni 100g tarkkuudella joka viikko. Hän mietti tovin ja sanoi; olisiko sellainen 50kg hyvä. Eikö se voisi olla sellainen nätti.
    Jus joo, että nätti. Vittu painan 65kg nyt ja oon pudottanut aika monta kiloa, niin vielä 15kg pois siitä. Ei onnex ole työtä tuossa. Tuttui muutenkin aivan helvetin hyvältä. -Ukko kumminkin hyvin tietää etten ole hoikimmillanikaan painanut kuin 58kg, tarkoitan aikuis-iässä.

    Tuli tosi hyvä fiilis. Ei voisi oikeastaan parempaa ollakkaan. En siis ole riittänyt koskaan ukkelilleni, tai olen riittänyt mutta on tainnut olla vähän liian riittoisaa.

    Perkeleen painokin tippuu liian hitaasti, aivan naurettavasti. Oma vika kun kattoo muutaman viikon takaisia syömisiä. Ei kait sitä laihdu kun kalorit ovat paukkuneet usealla viikolla yli jollain 500-2000kcal;lla. Lenkillä tai salilla en ole käynyt. -On olevinaan niin kiire. On tässä oikeasti ollut aika hektistä. Ja vituttaa kun on niin paljon kaikkea mitä pitäisi tehdä ja aina tulee jokin juttu mikä sotkee suunnitelmat. Sitten asiat vaan venyy  ja venyy, enkä kestä sellaista. Omat rytmini menevät aivan sekaisin. Nyt täytyy ottaa itseään niska-perse -otteella kiinni ja lähteä laittamaan kukkia maahan ja tänään lenkille. Vaikka tulee aivan kaatamalla vettä koko ajan. Enää ei mikään siirrä näitä tekemättömiä asioita. Järkihän tässä menee.