Nyt tiedän miksi olen painon kanssa päässyt näin "pitkälle". Se on tämän blogin ansiota. Monesti on ollut todella ahdistavia asioita, asioita jotka ovat aiemmin aina suistaneet minut syömään ja inhoamaan itseäni. Nyt tiedän se on tämä paikka joka minut on kurissa pitänyt.
Viikko on mennyt ja on ollut erittäin ahdistava ja sterraava jakso. Liikaa on tapahtunut näin lyhyessä ajassa. Häpeän, olen syönyt aivan miten sattuuun. Heräsin juuri ja join aamuteen. Ensimmäinen asia joka tuli mieleeni oli syöminen. Mitä söisin jotta olisi parempi olla? -Niinkuin siitä nyt hyvä olo tulisi! Sama oravanpyörä on taas pyörähtänyt eteeni, ei onneksi samassa mittakaavassa kuin ennen.
Addiktiolistani, järjestyksessä vanhimmasta uusimpaan;
- suklaa
- jäätelö
- suklaavanukas
- makeset
- pulla
- munkit
Tiedän miksi on ollut niin kovin vaikeaa, kirjoittaa taas tänne. -Olen hävennyt itseäni niin paljon. Olen syönyt vaikkei ole nälkä, olen syönyt huolimatta siitä ettei ole heikottanut, en ole oikeasti tarvinnut energiaa. Häpeän niin paljon etten ole voinut sitä tänne myöntää. Odottelen jo innolla kommentteja; Mitäs minä sanoin, noin siinä kuitenkin käy.... jne. jne. Tiedostan tämän tilanteen jo. Ei sitä varmaankaan tarvitse vielä erikseen minulle kertoa. Monta päivää olen ajatellut kirjoittaa, mutta jokin on estänyt minua. -Se häpeä.
Teetä juodasseni oivalsin asian. Miksi olen suistumassa vanhoihin pahoihin tapoihin? -Valehtelen itselleni. -Yksinkertaisesti. Vitutus ja turhautuneisuus ovat niin pinnassa, etten löydä itsestäni sitä tyttöä joka pitää kaiken hallinnassa. En edes jaksa yrittää pitää itseäni hallinnassa. Sitten valkeni; Kun en kirjoita valehtelen itselleni, valehtelen kaikille. Jos nyt täällä valehtelisin, ei minulla olisi enää paikkaa missä voisin olla rehellinen, ja lopputuloksen tietäisinkin jo. Tämä paikka on minut pitänyt ruodussa, on pakko olla rehellinen jotta saan asiat takaisin raiteilleen.
Häpeän siis, olen pettynyt ja ihmettelen itseäni. Miten näin nopeasti voi haudata itsensä piiloon kokonaan. En ole ennenkään ollut alistuvaista tyyppiä, miksi nyt olisin (tosin olen ollut jo kauan), mutta voin olla edes itselleni alistumatta. Alistumatta vanhoihin tapoihin.
Jännittävää. Tunnen jo nyt kuinka uusi tarmo virtaa suonissani, se päättäväisyys ja halu joka kävi jo niin tutuksi ja turvalliseksi. Nyt parannellaan tämä tulehdus pois ja päästään kaikkiin hyviin asioihin kiinni, ulos lenkille, salille, iloisiin asioihin. Kiitos tämän ja itseni, jotta uskalsin olla rehellinen. =)
Kommentit