Aivoni eivät suostu ajattelemaan asiaa, mikä on käsillä. En vaikka pakottaisin ajatuksiani, aivan väkisin. Kylmä tunne vain on päälaella ja takaraivoa pudistaa. Olen koko illan koittanut, yrittänyt. Ei mitään tulosta, suojelen kai itse itseäni. Tai kroppani suojelee minua. Omituista...ennen, yleensä tunteet tulivat kyllä ulos, vai oliko se siitä kiinni että päästin ne ulos. Pidätänkö nytkin juuri jotain joka haluaa vyöryä ulos ja repiä juurineen kaiken mennessään?

    Lähdin eilen pois, ajattelemaan asioita. Lopputuloksena kun juuri tulin kotiin, on ei mitään. En ole ajatellut, pohtinut lausettakaan, pääni ei anna siihen lupaa. Minun täytyy kait nukkua? Nousin eilen, joskus aamulla kai puoli kuudelta. Väsymys lisää ruokahalua.

    Tämä on todella sekava -tiedän. Sitä en tiedä tulenko selvittämään tänne asiaa, mistä nyt kirjoitan? Voi olla, voi olla etten. Katsotaan mitä tämä päivä tuo tullessaan, kaatuuko koko huusholli vai rakennetaanko raunioille taas tuhkasta jotain?