Koetan saada rakennettua luottamusta poikaystävää kohtaan takaisin. Siis henkistä luottamusta, että voisin luottaa ja kertoa asioista sille. Puhuttiin eilen asioista, ja sain näytettyä noi tekeleet sille. Tosin pitkän vakuuttelun jälkeen, ettei se suutu ja huolestu yms.

    Syyllisyyden tunteet ovat niin voimakkaita, jos koen aiheuttavani ukkelille yhtään ylimääräisiä huolia. Koen nyt jo olevani, se sekopää riippakivi, joka aina vain hankaloittaa elämää. En missään tapauksessa halua aiheuttaa ylimääräistä stressiä hänelle.

    Ensimmäinen katse taas oli ukolta, se ylihuolestunut ja säikähtänyt ilme. Ärsyttää ihan kympillä, kun saan aikaan tollaista. Tosin helpotti kyllä huomattavasti kertoa sille. Ja tuntui että se luottamusrimakin olisi noussut todella paljon korkeammalle. Hyvin siis toistaiseksi.