Mietittiin tota tulevaa kevättä, että miten hullun käy? En todellakaan haluu sitä *erkeleen masennusta.
A; se on perseestä
B; paha olla
C; lihoo
D; koirat jää reenaamatta!
Se tuumas mulle ettei meiltä heti konstit lopu jos siltä näyttää, sovittiin et soitan heti sille jos on jotain. Ei ne muut ole noin sanonut, laittoivat edellisen kerran palaverin kahden viikon päähän, kun jo olin aivan paskana. Piti ukon viedä päivystykseen samantien, sieltä pääsin heti sairaalaan, sunnuntai-iltana!! Kerroin sille et aloin kirjottaa tätä, tuumasin et on aika helpottavaa. Käsin on hankala kirjottaa, kun ajatus juoksee paljon nopeammin kun kynä, ja sit ei muista mitä ajatteli. Se sano et suosittelee kirjoittamista. Sit kun tääl on vielä tyyppejä jotka ottaa kantaa, niin tää on aivan loistavaa.
Tosin en jaksa nyt olla kovin hilpeenä. Mietin onkohan asiat menossa huonompaan, kun oli kiva mennä terapiaan, kun oli asiaa. Oli parempi mieli kun tulin pois... ärsyttävää. Sit toi perkeeleen äijäkin on ollut niin vitun kireänä, et saa sillekkin konahella, kun ei jaksa kuunnella. Onneks vähän helpottaa nyt, tai vittu ei yhtään. Koirat kainalossa, kynttilä ja Mansonia taustalla, kuullostaa terveeltä. Tekis mieli lähtee kaupunkiin vetää lärvät tanssii ja oleen äkänen. Mut siitäkin toi yks rupee kumminkin mäkiseen. Ei kumminkaan lähe mukaan. Se on niin saatanan koti-hiiri, siitä lähinnä tuleekin ryppyjä rakkauteen! Pitäs varmaan soittaa kaverille ja kysyä tahtoisko vetää mun kans kämpillä nappi-kännit!;) Ei jaksa kokoajan esittää että olen niin tasapainoinen ja nautin elämästäni, tarttee välillä päästää se toinen tyyppi musta pihalle kans, muuten lähtee mopo hanskasta kun se ottaa vallan. Eihän se mua haittaa millään tavalla, mut muut rupee äkiseen. Saispa olla rauhassa, mut tuntuu et pitää elää jonkun muun normien mukaan. Näinä hetkinä on olo ettei voi olla normaalisti tässä kämpässä, ihan kun pitäis kokoajan varoo tai jotain.
Kommentit