Tänään taas on niitä päiviä, milloin ei saa oikein mistään kiinni. Tekemistä kyllä olisi vaikka kuinka, jos vain löytäisi jostain sen kipinän tekemään jotain. Illalla suunnitelmat olivat; koirien kanssa lenkille, salille, ruuanlaitto ja jos ehtii niin imurointi. Nousin kuudelta kun ukkeli lähtee töihin. En saanut aikaiseksi lähteä lenkille. Inhottava keli, kylmää ja sataa. Toisen koiran hihna roikkuu aina maassa, tänään siis kurakossa. Hirveä homma putsata koirat kun tullaan kotiin. Ei sinällään oikeita syitä ollenkaan.

    Ei vain saa raahattua itseään laittamaan päälle ja ulos. Usein olen huomannut jos jään aamulla käkkäilemään yövaatteisilleni, niin en ainakaan saa moneen tuntiin mitään aikaan. Täytyisi aina jollain tavalla saada se päivä käyntiin. Aamulla väsytti niin juupelisti. Monta kuppia teetä, kaikkea yritin mutta silmä menevät aivan väkisin kiinni. Tiedän että noi lääkkeet väsyttää, onneksi annostusta laskettiin. Väsymys oli aiemmin niin patologista että saatoin nukahtaa seisaalleni. -Ihan tosissaan olen.

    Miksi toisinaan ei voisi antaa lupaa itselleen, vain levätä, olla tekemättä juuri mitään ihmeellistä. Aina on jonkinlainen moraalinen morkkis. Olen saamaton laiska tms. ajatukset seuraavat, jos et tee jotain konkreettista ja "hyvää" tekemistä, suorittamista.