Tyttöjen kanssa oltiin eilen taas kentällä. Ajoin molemmilla jälkeä, jotka meni todella hyvin. Kumma, kun kakara jaksaa keskittyä niin hyvin. Loistava yhteys on pentuun rakentumassa, kanavoinnin kautta. Nyt riittää pennulle jo pelkkä sana "rauha" niin kakara heittää viettiä ja vösötystä taka-alalle, keskittyen vaan mitä mulla on sanottavaa.

    Vanhemmalla nartulla meni kaikki keteryystelineet todella hyvin. Ottaen huomioon, että oli ensimmäinen kerta talven jälkeen. Kauko-ohjauskin menni sinnepäin, vaikka sitä ei juurikaan ole reenailtu. Pennulla oli ihan ensimmäinen kerta ketteryydessä. Telineet menivät todella hienosti. Putki hieman jännitti, mutta makupaloilla kyllästettynä sekään ei tuntunut niin kamalalta enää. Niinkuin useimmilla koirilla, kun eka kertaa putkeen uskaltautuu, niin tämäkin juoksenteli sitten viisi kertaa peräkkäinn ees sun taas.

    Paikallaanolo maaten alkaa kakaralle kanssa hahmottua, kun kestää jo hieman liikettä siinä. On se niin ilo seurata, kun omat koirat kehittyy. Nähtäväksi jää päästäänkö vanhemman kanssa kevään bh-koe läpi vai ei. Seuraaminen tökkii, ei ole aiemmin tökkinyt yhtään, mutta kovien pakkasten jälkeen rouva alkoi edistää aivan järjettömästi. No eiköhän se siitä mieleen muistu.