Annoin aiemmin ukolle luvan lukea tätä. No nyt se luki. Taisi olla iso virhe. Nyt tuntuu olevan liian heikoilla, kun se tietää niin paljon. Toisaalta helpompaa, kun tietää asioita mitä en ole pystynyt puhumaan.

    On vaan asiat taas niin solmussa. Onko se solmu mun käytös vai ajatukset. Kuvittelenko kaiken. Vai turruttaako lääkkeet niin paljon etten näe todellisuutta. Onko tämä todellisuutta. Rakastan niin saatanasti. Mistä helvetistä mä erotan mikä on mitäkin, kertokaa joku.